Huonetrilogian elämyksiä

Teresia Volotinen

Aika usein saatan hurahtaa moniosaisiin kirjoihin, mutta harvemmin pääsen kokemaan näytelmätrilogian hurmaa. Espoon teatterin ohjelmistoon on noussut Saara Turusen huonetrilogiaksi kutsuttu kokonaisuus, jonka osat ovat nimeltään Tavallisuuden aave, Medusan huone ja Järjen hedelmät. Esitysten tuotanto on kansainvälinen yhteistyöprojekti, jossa ovat Espoon teatterin lisäksi mukana Turunen Company, Q-teatteri ja Riksteatern, jonka kiertueohjelmistoon esitykset siirtyvät vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti huonetrilogia saa yhtä innostuneen vastaanoton Ruotsissakin!

Järjen hedelmät

Kuvassa: Ylermi Rajamaa, Katja Küttnerc

Kuva: Darina Rodionova

Tavallisuuden aave kantaesitettiin Q-teatterissa vuonna 2016. Näytelmä palasi teatterin ohjelmistoon seuraavana vuonna, jolloin sille myönnettiin Thalia-palkinto. Itsenäisenäkin osana toimiva Medusan huone esitettiin vuonna 2019, ja se palkittiin seuraavana vuonna Lea-palkinnolla. Vuonna 2022 huonetrilogian kolmas osa, Järjen hedelmät, sai kantaesityksensä Q-teatterissa. Se vieraili seuraavana vuonna De Singel-näyttämöllä Belgiassa. Huonetrilogia oli yleisömenestys.

Saara Turunen on saanut koko teossarjaansa vaikutteita Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave, ja se näkyy jo ensimmäisen osan nimessä.  Huonetrilogialle ominaista on yhtäällä vähäeleisyys, toisaalla hillittömyys, erilaiset episodimaiset jopa surrealistiset kohtaukset sekä komedian ja tragedian päällekkäisyys. Huoneen ovista tullaan ja mennään farssinomaisesti, ja liikehdintä voi olla äärettömän kömpelöä ja humoristista tai vapaasti soljuvaa tanssia. Musiikki on usein klassista, ja kaikissa osissa on seinälle heijastettuja taideteoksia, joilla on oma symbolinen merkityksensä.

Kirjailijan mielestä suomalaisille tavallisuus merkitsee jotakin samaa kuin vapaus ranskalaisille. Hän tarkastelee trilogian ensimmäisessä osassa meidän tavallisuusihannettamme ja erilaisuuden välttelyä tai jopa pelkoa. Seinälle heijastetut Ferdinand von Wrightin lintumaalaukset ja näytelmissä käytetyt eläinnaamiot herättävät mielleyhtymiä vaikkapa sanontaan vapaa kuin taivaan lintu. Onko vapautta vai onko vain suomalaista kontrolloitua tavallisuutta?  

Trilogian toinen osa, Medusan huone, pohjautuu antiikin taruun raiskatusta Medusasta, kauniista vaaleahiuksisesta neidosta, jonka hiukset muuttuvat käärmeiksi ja ulkonäkö hirviömäiseksi. Näytelmä käsittelee alistamisen perinnettä, nykynaisen vaatimuksia nautintoon ja kykyä ottaa yleensäkin huonetila haltuunsa. Seinään heijastetut taulut ovat Georgia O´Keeffen kasviaiheisia teoksia. 

Arjen rituaalit, kuten häät tai hautajaiset muuttuvat näytelmäsarjassa noloiksi ja koomisiksi, kun niiden normaalista kaavasta poiketaan. Kolmannen osan nimi, Järjen hedelmät, viittaa John Steinbeckin romaaniin Vihan hedelmät, ja tässä osassa kuvat ovat Amy Weiskopfin vihannesasetelmia. Turunen korostaa myös esineiden poeettista merkitystä, niiden vahvaa tunnearvoa, ja kutsuu niitä järjen hedelmiksi. Näytelmän laajat teemat, syntymä, elämä ja kuolema nivovat koko sarjan feministiset näkemykset eräänlaiseksi järjen ja tunteen yhteenvedoksi. Kirjailija korostaa myös trilogian kaikissa osissa esitettyjen eläinhahmojen avulla kysymystä, mitä eroa on ihmisellä ja eläimellä. 

Näyttelijöistä Katja Küttner, Anssi Niemi ja Ylermi Rajamaa esiintyvät kaikissa trilogian osissa ja Minttu Mustakallio toisessa ja kolmannessa osassa.  Näin muodostuu mainio ensemble. Vaihtelua ja hienoa tulkintaa näytelmiin tuovat Sara Soulié, Daniel Virtanen, Misa Lommi ja Kreeta Salminen, jotka esiintyvä vain trilogian yksittäisessä osassa. 

Hienoa kokea näytelmätrilogia saman syksyn aikana. Yksittäisistä osista muodostuu ajatuksia herättävä keskenäänkin keskusteleva kokonaisuus - elämys, jonka merkityksiä saa pohdiskella pitkään.