Amos A – menestyksen ja menetysten hetkiä

Teresia Volotinen

Svenska Teatern on Suomen kansallisteatterin ohella kaksikielisen maamme toinen kansallisnäyttämö. Historiallista, että Espoon Kaupunginteatterin Kannatusyhdistys kävi tammikuun puolivälissä ensimmäistä kertaa Helsingin ruotsalaisessa teatterissa 40-henkisen ryhmän voimin katsomassa näytelmää Amos A! Aika monet ryhmämme jäsenet olivat toki aiemmin käyneet Svenskanissa, mutta mukana oli myös ensikertalaisia. Ruotsinkielisen näytelmän seuraamista auttaa suomenkielinen tekstitys, koska yleisö ei ole pelkästään ruotsinkielistä.  Yhdistyksemme tavoitteena on Espoon Teatterin esitysten lisäksi laajentaa jäsentemme teatterituntemusta, joten sekä näytelmän aihe että sen esityspaikka sopivat meille tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Amos A / Svenska Teatern / Kuva: Cata Portin

Gunilla Hemmingin kirjoittamassa näytelmässä pääsimme kohtaus kohtaukselta tutustumaan Amos Andersonin (1878-1961), tuon upporikkaan suomenruotsalaisen liikemiehen, kiinteistösijoittajan, kustantajan, päätoimittajan, kansanedustajan ja taiteen tukijan elämänvaiheisiin -  köyhän maalaispojan nousuun vahvaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja arvostetuksi mesenaatiksi. Näytelmässä pohditaan myös Amos A:n seksuaalista suuntautumista, etenkin siksi, että hän ei koskaan avioitunut; pohditaan, mutta ei sanota suoraan.

Heti esiripun noustessa olimmekin kiinnostavasti langenneesta nunnasta kertovan näytelmän kenraaliharjoituksessa, jossa sen ohjaaja-käsikirjoittaja on Patrick Henriksenin esittämä Amos A.  Näyttämöllä häärää ja määräilee Riko Eklundhin esittämä teatterinjohtaja Nicken Rönngren, jonka kanssa Anderson matkusteli ympäri Eurooppaa. Heidän mukaansa on nimetty Ruotsalaisen Teatterin pienet näyttämöt Amos ja Nicken.

Kari Heiskasen ohjaama näytelmä toi toisinaan huumorin keinoin elegantin kepeästi ja toisinaan kriittisemmin esiin aikakauden hengen sekä ne monet värisävyt, jotka paljastavat Amoksen elämän menetysten tai menestysten hetkiä: karun lapsuuden, suvun mielenterveysongelmat, ystävättäret, tarkasti varjellun yksityiselämän, kiinteistökaupan, mediamaailman, vaikutusvallan, uskonnollisuuden, kulttuurimyönteisyyden...

Väliajalla ryhmäämme liittyi teatterinjohtaja Joachim Thibblin, joka toimi vuosina 2014–2017 Espoon Kaupunginteatterin johtajana. Hän toivotti meidät iloisesti tervetulleiksi, ja kertoi teatterirakennuksen historiasta ja Amos Andersonin vaikutuksesta sen toimintaan.

Ruotsalaisen teatterin historia onkin maamme teatterihistorian kannalta vaikuttava.  On kiinnostavaa, että Helsingin ensimmäinen teatterirakennus, joka sijaitsi Esplanadipuistossa Korkeavuorenkadun tietämillä, vihittiin käyttöön vuonna 1827, ensi vuonna siis 200 vuotta sitten! Kyseessä oli pieni puurakennus, jonka oli suunnitellut Helsingin arvorakennuksista tunnettu arkkitehti Carl Ludvig Engel. Siinä esiintyi Pietariin matkalla olevia kiertäviä teatteriryhmiä.

Isomman teatterin rakentamista puuhattiin Helsinkiin, ja sellainen rakennettiin nykyisen Svenskanin paikalle Erottajalle. Sen oli suunnitellut Georg Theodor Chiewitz, ja rakennus otettiin käyttöön vuonna 1860. Meille kannatusyhdistyksen jäsenille mukava yksityiskohta on, että ensimmäinen tässä teatterirakennuksessa esitetty näytelmä oli Topeliuksen Princessan av Cypern (Kypron prinsessa), onhan Topelius-seura yhteistyökumppanimme.

Mutta vain kolmen vuoden kuluttua tulipalo tuhosi teatteritalon. Uuden teatterin suunnitteli pietarilainen arkkitehti Nicolas Benois, ja se valmistui jo vuonna 1866, siis 160 vuotta sitten. Aluksi se oli nimeltään Nya Teatern, mutta muutettiin nimeksi Svenska Teatern, kun perustettiin Suomalainen Teatteri, joka toimi vuosina 1875–1902 Engelin teatterin purkumateriaalista rakennetussa Arkadia-teatterissa nykyisen Paasikiven aukion paikkeilla.

Nyt pääsemmekin teatterin historiassa 30-luvulle, ja Amos Andersonin vaikutusalueelle, sillä hänen merkittävän lahjoituksensa ansiosta Svenska Teaternin laajennus- ja muutostyöt käynnistyivät vuonna 1935 kahden arkkitehdin, Eero Saarisen ja Jarl Eklundin, johdolla. Tällöin teatteri sai nykyisen funktionalistisen ulkomuotonsa. Sen sijaan sisätiloissa teatterisali ja lämpiö säilyivät lähes alkuperäisessä muodossaan.

Teatteria koristaneet karyatidit, joilla tarkoitetaan arkkitehtuurissa pitkään vaatteeseen pukeutuneen naisen hahmoisia pylvään asemasta toimivia veistoksia, saivat remontissa väistyä, mutta Amos otti ne rahoittajan oikeudella haltuunsa. Ne on pystytetty Amos Andersonin aikoinaan omistaman Kemiönsaaressa sijaitsevan Söderlångvikin omenatilan autotallin seinustalle. Päärakennus on vuodesta 1965 lähtien toiminut Amos Andersonin henkilöhistoriaa ja hänen yksityistä taidekokoelmaansa esittelevänä museona. Toinen kiinnostava tutustumiskohde on kotimuseo Amos Andersons hem, joka sijaitsee Helsingissä osoitteessa Yrjönkatu 27. Museo on entistetty alkuperäiseen 20-luvun aikaiseen asuunsa, ja on avoinna keskiviikkoisin klo 16-20 ja lauantaisin klo 11-17.  

Olipa kiinnostava retki teatterin historiaan ja Amos Andersonin ristiriitaisen elämän laajaan kirjoon!