Arvon vieraat, hyvät Espoon Kaupunginteatterin ystävät!
Olipa kerran, kauan sitten, eräässä kaukaisessa pohjoisessa maassa, eräs kaupunki, jossa elivät joukko fiksuja, kauas tulevaisuuteen katsovia ihmisiä. Nämä ihmiset ymmärsivät, että kaupunki tarvitsee teatterin. He ymmärsivät myös, että teatterin pitää olla omanlaisensa, sellaisen, joka katsoo paitsi lähelle, myös kauas isoon maailmaan. Niinpä he määrätietoisella ja uutteralla sinnikkyydellään sellaisen perustivat.

Kaupunki on tietenkin Espoo, teatteri on Espoon Kaupunginteatteri, ja näistä fiksuista ja määrätietoisista ihmisistä monet ovat täällä tänään. Ihan mielenkiinnosta, kuinka moni, teatterin alkuvuosien uutterista hallituksen jäsenistä on paikalla, käsi pystyyn. Aplodit. Entä jos kaikki hallitusten jäsenet ja teatterin työntekijät kautta aikain nostavat kätensä? Aplodit meillekin.

Jo 35 vuotta sitten nämä teatterin perustajat ja ensimmäisten vuosien pioneerit näkivät luomansa Espoon Kaupunginteatterin toimintamallin mahdollisuudet. Teatteri eroaa kaikista muista Suomen ns. teatterilain piirissä vaikuttavista teattereista siinä, että sillä ei ole – teatterinjohtajansa lisäksi – vakituisesti palkattua taiteellista henkilökuntaa. Sen sijaan teatteria kannattelevat osaava hallinnollinen, tekninen ja markkinointia pyörittävä vakituinen henkilöstö. Tämä avaa teatterille mahdollisuuden ensinnäkin palkata jokaiseen yksittäiseen tuotantoon soveliaimmat taiteilijat ja toisekseen kutsua muualla tuotettuja esityksiä vierailemaan, sekä kotimaisia, että kansainvälisiä.

Tänä päivänä tämä toimintamalli nousee arvoon arvaamattomaan. Nykypäivän pirstoutuneella, aallokkojen ja vasta-aallokkojen täyttämällä taidekentällä perinteiset esittävän taiteen lajityypit sulautuvat toisiinsa, ja uusia kehittyy. Tähän Espoon Kaupunginteatteri voi vastata aivan toisella valmiudella kuin muut teatterit löytämällä parhaat osaajat, oli kyseessä puhedraama, uusi sirkus, nykymusiikkiteatteri, esitystaide tai mikä vielä löytämätön lajityyppi vain.

Toimintamalli sallii myös teatterin toimia kansainvälisyyden rajapinnassa, mikä näyttäytyy sitä arvokkaampana, mitä selvimmin käy ilmi että Suomen kyky pitää huolta ikääntyvästä väestöstään jo kymmenessä vuodessa tulee olemaan täysin riippuvainen siitä, että kykenemme kirjoittamaan uusiksi kulttuurisen dna:mme, joka perinteisesti on pohjannut ajatukseen, että Suomen tarinaa kertomaan ja kehittämään ei tarvita muita kuin syntyperäisiä suomalaisia. Tässä tilanteessa Espoon Kaupunginteatterilla, toiselta nimeltään ”The International Theatre of Finland, on aivan erityinen, jopa kansallinen missio. Teatteri voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että Suomesta todella kehittyy se avoin, tasa-arvoinen, moderni eurooppalainen maa ja kansakunta, johon sillä on aivan erinomaiset mahdollisuudet kehittyä.

Teatteri viimeistelee parhaillaan uuden, kuusivuotisen strategiaansa. Olemme siinä määritelleet arvoiksemme LAADUN, LUOVUUDEN ja LÄHEISYYDEN. Emme ole näitä arvoja joutuneet mistään tyhjästä keksimään; teatteri on kannatellut niitä aina, koko olemassaolonsa ajan. Ja hienosti on kannatellut. Vuosien mittaan Espoon Kaupunginteatterissa on nähty hienoja ja arvokkaita esityksiä toinen toisensa perään, sekä teatterin itseensä tuottamina, että vierailuina koti- tai ulkomailta tuomina.

Espoon Kaupunginteatterilla onkin erinomainen maine sekä yleisön parissa, että rampin toisella puolella taiteilijoiden, tuottajien ja teknisen väen keskuudessa. Tänne tullaan mielellään, sekä esityksiä katsomaan - jos siis ensin löytää ulos metrosta - että töihin. Tällainen yleisön ja ammattiväen hyväntahtoisuus ja kiinnostus on arvokkainta pääomaa, mitä teatterilla voi olla, ja haluankin suhteellisen tuoreena teatterinjohtajana käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni kaikkia jotka teatterin 30-vuotisen taipaleen aikana ovat tätä pääomaa kasvattaneet - teatterin kaikkia työntekijöitä - kaikissa teatterin tehtävissä - taiteellisissa, hallinnollisissa, teknisissä - ja kaikissa muissakin lukemattomissa tehtävissä, joita teatterin tekemiseen liittyy - ja samoin kaikkia teatterin eri hallitusten jäseniä ja puheenjohtajia, eikä vähiten Espoon Kaupunginteatterin 35-vuoitiasta Kannatusyhdistystä, sen jäseniä ja puheenjohtajia. Haluan kiittää kaikkia ahkeruudesta, antaumuksesta ja rakkaudesta työhön ja teatteriin. Rakkaudesta teatteriin haluan kiittää myös yleisöämme. Espoon Kaupunginteatterilla on kokenut, viisas, teatteria jo vuosia seurannut yleisö, tärkein matkakumppanimme. Eikä unohtaa sovi myöskään kaupungin eri elimien virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä. Kiitos, kiitos, kiitos! Ilman teidän kaikkien arvokasta panosta tämä teatteri ei olisi sitä, mitä sen tänään on.

Strategiamme ulottuu vuoteen 2025, ajankohtaan, jolloin teatteri muuttaa tästä Revontulihallin sinänsä kodikkaasta, mutta jo viimeisiään vetävästä, elinkaarensa – jos kiinteistöstä voi tällaista sanaa käyttää - ohittaneesta kiinteistöstä uuteen taloon remontoidun Kulttuurikeskuksen kylkeen. Kuten 30 vuotta sitten, vaikuttaa Espoossa tänäkin päivänä joukko fiksuja, kauas tulevaisuuteen näkeviä, määrätietoisia ihmisiä. Nämä ihmiset ymmärtävät, että kaupunki tarvitsee hienon teatterinsa kodiksi ajan vaatimukset täyttävän, uudenaikaisen talon.

Espoon Kaupunginteatteri on tänään Suomen kiinnostavimpia teattereita. Viiden vuoden päästä se on strategiansa mukaisesti Euroopan kiinnostavimpia. Kun se vuonna 2025 pääsee vauhtiin uudella näyttämöllään, mihin se silloin yltääkään. Espoo tunnetaan vielä jonakin päivänä ei Nokian entisenä kotikaupunkina, vaan sanotaan maailmalla sen sijaan, ”Espoo, ahaa, totta kai, se on se paikka, jossa toimii Espoon Kaupunginteatteri!”

Näillä sanoin, hyvät ystävät, haluan toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi näihin 65-vuotis synttäreihin. Kannatusyhdistys 35 + teatteri 30. Eläköön Espoon Kaupunginteatteri! Kukoistakoon, kehittyköön, täyttäköön kaikki rajattomat mahdollisuutensa. (Teatterin 30-vuotisjuhlassa 4.10.19)