Hyvät Espoon kaupunginteatterin ystävät

Elokuun lopulla minut valittiin Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen vuosikokouksen jälkeisessä hallituksen järjestäytymiskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi. Kiitän luottamuksesta. Kiitän myös edeltäjääni Leo Eskolaa, joka on ansiokkaasti luotsannut kannatusyhdistystä, ja joka ilokseni jatkaa edelleen varapuheenjohtajana uuden puheenjohtajan tukena ja turvana. Kannatusyhdistyksen hallituksen ja jäsenistön kanssa on hienoa päästä toimimaan yhdessä Espoon teatterin hyväksi. Toivottavasti saamme uusia jäseniä ja mahdollismman moni myös pääsee osallistumaan järjestämiimme retkiin ja tapahtumiin. 

 

Kuntapäättäjänä olen toiminut kahdeksan vuotta kulttuurilautakunnassa ja sekä pian päättyvän nelivuotiskauden Espoon kaupunginteatterisäätiön hallituksen jäsenenä. Olen lapsesta saakka ollut innokas teatterissakävijä ja kirjallisuuden ystävä. Koulutukseltani olen erityisopettaja ja filosofian maisteri pääaineenani kirjallisuus. Tällä hetkellä iltalukemistonani ovat Kari Tarkiaisen kirjoittama elämäkerta Maria Jotuni – Vain ymmärrys ja hymy sekä Maria Jotunin näytelmät, joiden avulla on kiinnostavaa etukäteen valmistautua Espoon kaupunginteatterissa nähtävään Kultaiseen vasikkaan.

​

Toki on mahtavaa odotella Kultaisen vasikan lisäksi Espoon kaupunginteatterin – The International Theatre of Finlandin koko syyskauden kiinnostavia kotimaisia ja ulkomaisia näytelmiä: N.E.G.R.O., Kepeä elämäni, Leda, Borders, Ejaculation Falls, Dances of Death, Survival Kit ja Burt Turrido: An Opera. Aiemmista teatterielämyksistä (Lehman-trilogia, O’DD ja Kuin raivo äiti) on syyskaudella myös edelleen tarjolla esityksiä.

​

Pääsin elokuussa Tapiola Sinfoniettan ja Espoon kaupunginteatterin Fidelio-oopperan kenraaliharjoitukseen. Loistavan esityksen kokonaisvaltaisen elämyksen lisäksi tajusin voimakkaasti, miten tärkeää on pitkän tauon jälkeen päästä yleisön joukkoon sekä tuntea esittäjien ja katsomossa istuvien ihmisten välinen vuorovaikutus. Samaa ei voi kokea videoitujen esitysten välityksellä. Niinpä on lohdullista, että teatteriin taas pääsee, vaikka terveysturvatoimet on määrätty erittäin tiukasti.  Teatterin ja koko kulttuurialan toiminnan kannalta olisi erittäin suotavaa, että kohtuuttoman ankaria turvavälisäädöksiä höllennettäisiin!

​

Espoon teatterin uusien tilojen tai peräti teatteritalon saaminen on ollut ja on yhä edelleen sietämättömän hankala ja pitkä prosessi. Taas on tullut mutkia matkaan, rahastahan tässä toki on kyse. Pian taas tiedetään, mistä kaikesta pitää teatterin ja kulttuurin osalta tinkiä ja mistä maanalaisista rakenteista luovutaan. Tämä tieto lohduttanee niitä, joista ”maanalainen teatteri” ei ole tuntunut hyvältä ajatukselta. Mieleni tekee tätä kirjoittaessa siteerata Maria Jotunia: Ajassa on se vauhti, ja se totuus vain tuntuu, että tämä kerta eletään, tämä päivä, huomisesta ei kukaan mitään tiedä. (Kultainen vasikka). Toivotaan kuitenkin parempaa tulevaisuutta!